"Kestää koko elämän ennen kuin oivaltaa, ettei tiedä mitään.
Siksi isoäiti ja lapsenlapset tulevat niin hyvin toimeen keskenään."
-Helen Exley
Ehkäpä ikä tuo juuri sen tiedon. Siksi minusta ei enää ole muita neuvomaan. Korkeintaan voin olla ehkä apuna, kun toinen etsii omaa totuuttaan. Kuunteleminen riittää.
Minua viehättää ajatus pitkästä vanhuudesta. Kun hoksaa vanheta aikaisin, voi olla sellaisena pitkään. Sen tapaista Tor-Björn Hägglundkin opetti. Ja F.E. Sillanpää ryhtyi vanhaksi Taataksi vuonna 1945, jolloin hän oli 57-vuotias.
Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Olen tainnut nyt ryhtyä aikaisempaa enemmän kuuntelemaan. Sitähän olen nuoresta pitäen opetellut. Blogihiljaisuus johtunee siitäkin, että olen kuulostelemassa. On hyvä neuvo, että pitää kuunnella itseään. Tällä kertaa puhu muodikkasti itseni vaan ympäröivän maailman aistimisesta. Kuunneltavaa on paljon. Jos sitä vielä vertaan siihen, miten vähän minulla on sanottavaa, niin onko ihme että vaikenen. Selkokieltä olen myös opetellut. Samalla yritän välttää siansaksan käyttöä. Jargoniksi sitä kutsutaan nykyslangilla. Olisihan hyvä, että sen vähän, minkä sanoo, voisi sanoa sillä lailla, että toinenkin ymmärtää. Suosittelen lämpimästi radiosuomesta klo 21.30 kuultavaa lyhyttä uutislähetystä. Siinä on vain muutama uutinen ja ne on selkeästi eroteltu toisistaan. Opinkin joka kuuntelusta jotain. Tosin en jälkeenpäin muista oppimaani kuin hetken ajan. Silti muistan paremmin kuin vaikkapa television uutiset. Uutisista voin ottaa vastaan vain sellaista tietoa, mistä tiedän ennestään tarpeeksi. Mutta selkouutiset tuovat tajuntaani jotain ihan uuttakin.
Ehkäpä ikä tuo juuri sen tiedon. Siksi minusta ei enää ole muita neuvomaan. Korkeintaan voin olla ehkä apuna, kun toinen etsii omaa totuuttaan. Kuunteleminen riittää.
Minua viehättää ajatus pitkästä vanhuudesta. Kun hoksaa vanheta aikaisin, voi olla sellaisena pitkään. Sen tapaista Tor-Björn Hägglundkin opetti. Ja F.E. Sillanpää ryhtyi vanhaksi Taataksi vuonna 1945, jolloin hän oli 57-vuotias.
Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Olen tainnut nyt ryhtyä aikaisempaa enemmän kuuntelemaan. Sitähän olen nuoresta pitäen opetellut. Blogihiljaisuus johtunee siitäkin, että olen kuulostelemassa. On hyvä neuvo, että pitää kuunnella itseään. Tällä kertaa puhu muodikkasti itseni vaan ympäröivän maailman aistimisesta. Kuunneltavaa on paljon. Jos sitä vielä vertaan siihen, miten vähän minulla on sanottavaa, niin onko ihme että vaikenen. Selkokieltä olen myös opetellut. Samalla yritän välttää siansaksan käyttöä. Jargoniksi sitä kutsutaan nykyslangilla. Olisihan hyvä, että sen vähän, minkä sanoo, voisi sanoa sillä lailla, että toinenkin ymmärtää. Suosittelen lämpimästi radiosuomesta klo 21.30 kuultavaa lyhyttä uutislähetystä. Siinä on vain muutama uutinen ja ne on selkeästi eroteltu toisistaan. Opinkin joka kuuntelusta jotain. Tosin en jälkeenpäin muista oppimaani kuin hetken ajan. Silti muistan paremmin kuin vaikkapa television uutiset. Uutisista voin ottaa vastaan vain sellaista tietoa, mistä tiedän ennestään tarpeeksi. Mutta selkouutiset tuovat tajuntaani jotain ihan uuttakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti